Niina ja Henri

HETA2015

I have loved horses all of my life. In my first memories of our home I have already horse pictures on my walls. I started riding about 30 years ago in a local riding school. I had one weekly lesson, but I spend all the afternoons on the stables grooming the horses and watching other people’s lessons. About 20 years ago I heard about natural horsemanship and classical dressage. Although I didn’t understand any of it, the seed was planted in me and it was only question of when it would start to grow. I didn’t want to ride by the traditional method any longer, but I was unsure how to proceed.

I bought Henri on 2004 from the breeder. He was quite opposite from the ideal picture had at that time, but I loved him and I think he had chosen me to become his student of life. With him I started a journey that has changed me and my life. I have learned a lot about myself. I have taken lessons from several classical riding teachers and seen lot of different clinics. During the years 2008-2011 I studied with Dutch horsemanship teacher Piet Nibbelink. At the end of our studies we visited at Piet’s place. His daughter was studying academic art of riding and showed us some of her basic work. I was truly fascinated about that and knew immediately that this was something I wanted to learn.

At that time Hanna Engström was having regularly clinics at Granåsa. As my dear Henri didn’t load voluntarily and I didn’t want to load him in any other way, I borrowed Åsa’s horses to participate Hanna’s clinics. That I did for one year, besides loading training at home. ;-) Luckily we got ready with our loading training before Hanna started her 2-year educational program. Hanna’s educational program was a perfect kick-off package for the beginner including regular clinics with the same (great) group, annual visits at Hanna’s place in Gotland and video homework sessions in between through Skype. During that time we also got to know Celina Harich. Although we are still working on the basic level with Henri, Celina’s untouchable vision about educational structure for the horse has raised us to much higher level than what I could ever dream of.

2015


Sain ensikosketukseni klassisen ratsastuksen maailmaan aikanaan Soile Kokon kurssilla. Vaikken ymmärtänyt heittäytyä tuohon kiehtovaan virtaan saman tien, ei entiseen ollut enää paluuta. Aito pyrkimys pehmeyteen ja pieniin apuihin kiehtovat niin, että peilasin tuon jälkeen kaikkea näkemääni ja kokemaani sitä vasten. Tutustuin akateemiseen ratsastustaiteeseen vuosia myöhemmin vieraillessani Piet Nibbelinkin luona Hollannissa. Tämän tytär näytti meille työskentelyään hevosensa kanssa ja olin näkemästäni myyty. Hänen hevosensa teki maasta käsin työskennellessä pienistä merkeistä avoja ja sulkuja tasapainoisen näköisenä. Työskentely oli rauhallista ja harmonista. Päätin osallistua Hanna Engströmin Inkoossa pitämälle akateemisen ratsastustaiteen kurssille.

Hevoseni Henri oli tuolloin hyvin vino, hieman takakorkea ja erittäin etupainoinen, eli varsin kaukana ihannerakenteen omaavasta ja kehoaan synnynnäisesti oikein käyttävästä hevosesta. Toisaalta Henri oli ystäväni ja luotti minuun. Hannan kurssi oli juuri sitä mitä olin kaivannut. Minua viehätti suunnattomasti työskentelyn loogisuus ja se kuinka asiat pilkottiin tarvittaessa erittäin pieniksi paloiksi, jotta oppilaiden - hevosen ja ihmisen - olisi mahdollisimman helppo onnistua. Opettaja antoi tehtäviä, jotka olivat oppilaiden saavutettavissa. Onnistuneet tehtävät sytyttivät innostuksen kipinän monien silmissä. Ja yhtä onnistunutta tehtävää seurasi loogisessa järjestyksessä pian toinen ja kolmas harjoitus. Kohta näitä pieniä onnistumisen palikoita alettiin jo koota yhteen tai niiden paikkaa vaihdettiin. Harjoitus saattoi pysyä samana, mutta ihminen vaihtoi omaa positiotaan hevosen edestä taakse tai maasta selkään. Hannan kurssien teoriaosuudet olivat myös erittäin inspiroivia. Jokaiselle tehtävälle ja kehitysvaiheelle oli järkevä ja helposti ymmärrettävä syy. Tieto tarjoiltiin niin selkeässä muodossa että kykenin liittämään sen päässäni olevaan isoon kuvaan. Iloitsin suuresti myös siitä, että hevosia kohdeltiin hyvin, eikä minun tarvinnut tasapainoilla eettisesti hevosen kouluttamisen ja kumppanuuden välillä. Epämääräisen yrittämisen ja ajelehtimisen aika oli osaltani vihdoin ohi.

Hankin hevoselleni Hannan kurssin jälkeen kevyen akateemisen kapsonin ja aloitin maastatyöskentelyn paikallaan seisovan hevosen kanssa sekä monivuotisen ympyrällä kävelyn. Akateemisessa ratsastustaiteessa groundwork -sana tarkoittaa työskentelyä, jossa ihminen kävelee ympyrällä selkä menosuuntaan hevosen edessä ja ohjailee siitä käsin kehon, ohjan ja raipan avulla hevosen etujalkoja, takajalkoja, pään asentoa, taivutusta, takajalkojen heilurimaista liikettä - kaikkea. Tuo työskentely näyttää asiaan vihkiytymättömästä varmasti vähintään oudolta, mutta se on toiminut meillä erinomaisesti. Se on eräänlainen ratsukoulutusta edeltävä alkeisvaiheen työkalu. Olen päässyt sen avulla pala palalta - lempeästi ja systemaattisesti - kehittämään hevoseni laadullisia ominaisuuksia. Hevoseni esimerkiksi pitää luontaisesti enemmän painoa oikealla etujalalla kuin vasemmalla, nostaa kehoaan ylös vasemmalla takajalalla, vastaavasti työntää kehoaan eteenpäin mieluusti oikealla takajalalla, kiertää lantiota ja rintakehää mielummin vasemmalle kuin oikeaan. Aiemmin korjaamattomina nämä vaikuttivat merkittävästi hevoseni ratsastettavuuteen ja työskentelymotivaatioon. Ihmettelin miksi Henri ei meinannut oppia asioita, vaikka koetin niitä sille kauniisti opettaa. Jälkikäteen ymmärrän, ettei hevoseni älykkyydessä tai oppimiskyvyssä ollut puutteita. Antamani yksinkertaisetkin tehtävät olivat yksinkertaisesti hevoseni sen hetkiselle keholle liian hankalia toteuttaa. Sinnikkään ympyrällä kävelemisen seurauksena hevoseni on aikaa myöden suoristunut ja alkanut astua takajaloillaan paremmin painopisteensä alle. Koska takajalka nostaa nyt enemmän ylös ja työntää vähemmän, on erittäin pitkästä ja etupainoisesta "joka suuntaan ajelehtivasta madosta" alkanut muovautua ryhdikäs ja pyöreän ylilinjan omaava ratsu, joka lähtee mielellään kanssani harjoituksiin. Ympyrällä kävelemisen ansiosta hevoseni tuntuu myös ratsastettaessa aivan erilaiselta kuin se, jonka kanssa ehdin vuosia ratsastaa ennen akateemiseen ratsastustaiteeseen tutustumistani. Tästä on hyvä jatkaa.

Hanna Engström aloitti syksyllä 2013 suomalaisille oppilailleen kaksivuotisen syventävän opintoryhmän, jonka puitteissa olemme käyneet tavanomaisten Inkoon kurssiemme lisäksi pariin otteeseen Hannan tilalla Gotlannissa. Noilla retkillä olemme opiskelleet teoriaa, tehneet suuren määrän erilaisia kuivaharjoituksia, istuneet tuntikausia maneesissa seuraamassa Hannan ja tämän tallimestarina työskennelleen saksalaisen Celina Harichin työskentelyä hevostensa kanssa ja päässeet nauttimaan hienovaraisesta työskentelystä upeasti koulutettujen hevosten kanssa. Useimmat meistä ryhmäläisistä ovat täydentäneet kokonaisuutta osallistumalla lisäksi Celinan kursseille tämän vieraillessa Inkoossa. Kurssien välissä olemme työskennelleet itsenäisesti hevostemme kanssa ja useat ovat myös harjoitelleet akateemisen ratsastustaiteen perusteiden opettamista omille oppilailleen. Lisäksi olemme kokoontuneet säännöllisin väliajoin koko ryhmän voimin illaksi Skype-puhelun ääreen, jolloin olemme käyneet Hannan kanssa läpi omasta työskentelystä kuvaamamme videot. Olen käynyt kahtena vuotena joulun alla Hannan tilalla Gotlannissa suurmestari Bent Branderupin kurssia seuraamassa. Nuo ovat olleet todella antoisia ja inspiroivia viikonloppuja.

Teksti on kirjoitettu HETA-hevostaitoa tapahtumaan 2015