Akateemisen ratsastustaiteen ritarikunta

Sara Autelo

Internetsivut

Ritarikunta on vanha instituutio. Vanhan ritarikunnan tarkoituksena oli vaalia sotataitoa, siis hevosen kanssa ratsain tapahtuvan lähitaistelun osaamista. Tuolloin hevosten koulutustaito oli henkivakuutus, jos hevosesi ei kuunnellut sinua tai sen taidot eivät riittäneet, peli oli lopullisesti menetetty. Tiedot ja taidot olivat myös tarkoin varjeltuja salaisuuksia, jotta vastustaja päästiin yllättämään.

Tänäpäivänä emme enää tee sotataidolla mitään. Voimme kuitenkin ammentaa näiden vanhojen hevosmiesten osaamisesta paljon. He tiesivät jo tuolloin suuren määrän asioita, joita me tänäpäivänä yritämme tieteellisesti todistaa.

Nykyinen Akateemisen ratsastustaiteen ritarikunta on muokattu meidän aikamme näköiseksi 1997. Se on kansainvälinen yhteisö joka vaalii vanhoja ratsastustaitoja ja yhdistää siihen uusia tutkimustuloksia sekä käytännön kokemuksia. Ritarikunnan jäsenet tuovat tähän yhteisöön kaikki oman osaamisensa, jakavat sitä ja saavat vastapalveluksena ammentaa muiden kokemuksista ja osaamisesta. Joka vuosi elokuussa järjestetään kesäakatemia, jonka tärkeintä antia ovat verkostoituminen ja aivoriihet. Vuoden 2015 teemana on avotaivutus (shoulder-in).

Ritarikunnan ihanteet

Ritarikunnan jäsenille ratsastus on taiteenlaji, elämisen taitoa, joka parantaa sekä ihmisen että hevosen elämänlaatua. Haluamme päästä korkeimmalle mahdolliselle tasolle, huomioiden silti luonnon rajoitukset.

- Parannamme hevosen henkistä ja fyysistä vointia systemaattisella lihasharjoittelulla.

- Kouluratsastus on hevosta varten, hevonen ei ole kouluratsastusta varten.

- Kouluratsastus on taidetta, ja se tarjoaa ihmiselle ja hevoselle kehittävän haasteen, jota voi harjoittaa arvokkaasti pitkälle vanhuuteen.

- Pidämme ratsastustaidetta arvossa ja suhtaudumme siihen juhlistavasti.

- Laajennamme tälle taiteenlajille omistautuneiden piiriä.

Ritarin ihanteena on tasapainottaa hevosta, niin että se laskee takaosaansa ja on edestä kevyt, samalla kun hevonen hakee aina eteen-alas suuntautuvalla liikkeellä kontaktia ratsastajan käteen.

Ratsastaja ohjailee hevosen lantiota jalkojensa välissä ja lapoja ohjien välissä.

Kankikuolainta käytetään vain yhdellä kädellä. Sen tarkoitus on ensisijaisesti pitää hevonen sulavana ja joustavana (eng. supple).

Hevosen kallo asetetaan sellaiseen asemaan lantioon nähden, että selkäranka niiden välissä pystyy jatkuvasti liikkumaan rennosti mutta aktiivisesti.

Tärkein apu on painopiste syvällä ratsastajan vatsassa, kun tämä sulaa yhdeksi hevosen kanssa ja tavoittelee Kentaurin olemusta:

"Two minds must want what two bodies can"
Kahden mielen täytyy tavoitella sitä, mihin kaksi kehoa pystyy.
Bent Branderup

Ihanteet teksti Akateemisen ratsastustaiteen ritarikunta
Käännös Ida Takala