Pia ja PRE ori Veleta

HETA2015

Olen tavallinen tätiratsastaja, jonka haaveena oli oma hevonen ja hyvä suhde siihen. Kaikki ei kuitenkaan mennyt kuin Strömsössa....

Ostin 3-vuotiaan orihevosen suoraan Espanjan vuorilta, täysin käsittelemättömän. Hevonen oli onneksi terve ja luonteeltaan erinomainen, omat taidot eivät vain riittäneet ja kokemusta ei ollut oikeastaan ollenkaan.

Ihmettelin kun ratsastusta aloitettaessa hevonen ei kyennyt kunnolla taipumaan, ihmeteltiin kun satulat eivät sopineet, valuivat sinne tänne yms. Lisäksi hevoselle ilmaantui hampaiden vaihdon yhteydessä paha tapa alkaa tökkiä ja näykkiä ihmistä.  Hevoseni ei halunnut olla minun kanssani, se oli levoton ja hermostunut, käänsi selkänsä tarhassa. Selkä kipeytyi vääränlaisesta ratsastuksesta ja hevoseni sekä minä olimme onnettomia. Päätin, että näin ei voi jatkua, koska olemme kummatkin onnettomia.  

Lapseni sairastuttua vietin paljon aikaa sairaalassa internetin ihmeellisessä maailmassa. Katselin hevosvideoita, vaikka minkälaisia, etsin tietoa. Törmäsin Bent Branderupiin ja hänen oppilaaseensa Hanna Engströmiin. Heidän tapansa olla hevostensa kanssa kolahti heti, hevosista näkyi, että ne olivat uteliaita ja innokkaita työskentelemään ja Bent ja Hanna selkeästi keskustelivat hevostensa kanssa. Päätin, että jonakin päivänä hakeutuisin heidän oppiinsa. 

Kun 2012 toukokuussa kuulin, että Hanna pitää klinikoita myös Suomessa, menin oitis kuunteluoppilaaksi. Tiesin heti, että tämä on sitä, mitä olen etsinyt vuosia. Hevonen ei ole väline, vaan kumppani, jonka kanssa  löydetään yhdessä henkinen ja fyysinen tasapaino, jotta voidaan työskennellä yhdessä saumattomasti.

Alussa olin hyvinkin hukassa enkä ymmärtänyt mihin kaikki palaset liittyvät, mutta nyt ne alkavat pikkuhiljaa loksahdella paikoilleen. Nyt tiedän, kuinka hevosta saa suoristettua ja kehittämään omaa tasapainoaan. Harjoitukset ovat hyvin selkeitä tällaiselle tavalliselle ratsastajalle ja hevoselle, hevoselle opetetaan avut rauhassa ja sen annetaan sisäistä ne, ennen kuin päästään eteenpäin. On hyvin palkitsevaa nähdä kuinka hevosen mieli muuttuu prosessissa, se rauhoittuu, muuttuu paljon luottavaisemmaksi, uteliaaksi ja iloiseksi. Tasapaino paranee ja ratsastus muuttuu höyhenenkevyeksi.  Ymmärrän nyt, että  matka hevosen kanssa on tärkein, ei mikään päämäärä tai tavoite. Ymmärrän, että virheet ovat oiva tilaisuus oppia jotain uutta. 

Tällä hetkellä olemme päässeet hiukan eteenpäin, hevoseni ei ole enää niin vino, sillä on aivan erilainen suhtautuminen minuun, se selkeästi ilahtuu nähdessään minut. Hevoseni on halukas työskentelemään, on utelias ja sillä on halu miellyttää ja oppia uutta. Jos jokin asia ei onnistu, ymmärrän, että minun täytyy etsiä toinen tie saadakseni hevoseni ymmärtämään asia. Ymmärrän myös, että on päiviä, jolloin hevoseni mieli on muualla, silloin tyydytään vain olemaan yhdessä ja saavuttamaan se rauhallisuus, mikä on mahdollista, molemmille.

Teksti on kirjoitettu HETA-hevostaitoa tapahtumaan 2015